Aamupäivällä juoksenneltiin Alapihassa maalla. Kuonot kohti taivasta seurattiin ensimmäisten joutsenten saapumista. Honkkuen linnut etsivät laskeutumispaikkaa.

Iltapäivällä tuli soitto, että supi on puimalassa, mutta ei tiedetä missä. Joten Äijä sai lisätöitä. Äijä paikallisti supikoiran, metsästäjä ampui sen ja Äijä raahasi sen metsästäjien luo. Hienosti hoidettu!

Äijästä on kehkeytynyt hieno metsästäjä ja kotikoira. Tarkkaavainen, touhukas, ihmisrakas ja tarmokas kaveri. Äijä nauttii Likan ja Pimun kanssa loikoilusta ja riehumisesta. Välillä on sellaiset nuoleskeluhetket, että lurpse vain kuuluu. Maalla ja metsässä on kiva juoksennella vapaana ja jahdata Likan kanssa hiiriä. Kotona Äijä osoittaa sellaista rauhallisuutta ja tottelevaisuutta, että ihmetellä saattaa. Pöydästä ei ruinata ja vuoroa odotetaan todella hienosti.

Olipa päivä touhua täynnä tai tavallinen perheen työpäivä, uni saapuu kaikille koirille viimeistään kello 20.00. Ei uskoisi, että talossa on kolme tarmokasta parsonia.